Kerran kauan sitten pienen pohjoisen kylän asukkaat elivät onnellista ja tyytyväistä elämää. Heillä oli kaikki mitä tarvitsivat: terveys, perhe, ystävät ja yhteisöllisyys. Mutta eräänä päivänä kylään saapui vieras, nimeltään Sairauden Tunnoton.

Sairauden Tunnoton oli omituinen olento. Hänellä ei ollut kasvoja eikä sydäntä, ja hän liikkui kuin varjo, hiipien huomaamatta paikasta toiseen. Aluksi kylän asukkaat eivät kiinnittäneet häneen juurikaan huomiota. Mutta pian he alkoivat huomata, että jotain oli muuttunut.

Ihmiset alkoivat sairastua oudoilla ja tuntemattomilla tavoilla. Heidän kasvonsa menettivät värinsä, he olivat väsyneitä ja heidän liikkeensä hidastuivat. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut välittävän sairauksistaan. He eivät valittaneet kivuista eivätkä etsineet apua. Päinvastoin, he hymyilivät ja sanoivat olevansa kunnossa.

Kylän lääkäri, vanha ja viisas mies, oli huolissaan. Hän yritti hoitaa potilaitaan, mutta nämä kieltäytyivät vastaanottamasta apua. He sanoivat olevansa terveitä ja että lääkäri oli vain turhaan huolestunut. Kylän lääkäri ei kuitenkaan antanut periksi, ja hän jatkoi yrittämistä.

Eräänä päivänä lääkäri huomasi, että Sairauden Tunnoton seurasi häntä. Hän ymmärsi, että tämä outo vieras oli sairauksien alkujuuri, joka teki ihmisistä tunteettomia ja välinpitämättömiä omasta terveydestään. Lääkäri päätti kohdata Sairauden Tunnoton ja selvittää, miten voisi voittaa tämän voiman.

Hän seurasi Sairauden Tunnotonta syvälle metsään, missä he kävivät keskustelun. Lääkäri ymmärsi, että Sairauden Tunnoton oli voimakas, mutta hänellä ei ollut valtaa, jos ihmiset itse kieltäytyisivät antamasta periksi sairaudelle. Lääkäri puhui Sairauden Tunnotolle tunteiden merkityksestä ja siitä, kuinka terveys ja hyvinvointi olivat lahja, jota ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä.

Sairauden Tunnoton kuunteli lääkäriä ja alkoi ymmärtää, että hänen voimansa perustuivat ihmisten välinpitämättömyyteen ja tunteettomuuteen. Hän päätti antaa periksi ja poistua kylästä.

Kun Sairauden Tunnoton lähti, kylän asukkaat alkoivat herätä. He tunsivat taas kipunsa ja huomioivat terveytensä heikkoudet. He kääntyivät lääkärin puoleen ja pyysivät apua. Lääkäri auttoi heitä parhaansa mukaan, ja yhdessä he onnistuivat voittamaan sairaudet, jotka olivat vaivanneet kylää.

Kylän asukkaat oppivat arvostamaan terveyttään ja huolehtimaan itsestään ja toisistaan. He ymmärsivät, että terveys ja hyvinvointi olivat suuri aarre, joka vaati vaalimista. He olivat oppineet tärkeän läksyn: sairauden tunnottomuus ei ole tie onneen, vaan terveyden arvostaminen ja siitä huolehtiminen ovat todellisen onnellisuuden perusta.