Viime vuosikymmenen lopulta olevien muistojen syövereistä nousee tarina, joka sai minut pohtimaan, miten naurettavasti voimme käsitellä elämän haasteita. Tuolloin sain luulosairaus-diagnoosin, ja seurasi sarja tapahtumia, joita voisi kuvailla vain komedian kautta. Mutta ensin, palataan muistaakseni vuoteen 2018.

Terveyskeskuslääkärille mennessäni en tiennyt, mitä odottaa. Mutta kun sain kuulla huokaisun ja lauseen “jaa, tämä olikin sitten tällainen tapaus,” tiesin olevani kunnon parodian keskellä. Kaikki kipulääkitykseni peruttiin saman tien. Kipuni mitätöitiin kuin huonosti kirjoitettu komedia, ja toivo avusta alkoi hiipua.

Epätoivoisena kivuissani kärsien ja yöt valvoen päätin “tutkia internetistä.” Sieltä löytyi hurja idea: psykoosilääkkeenä käytetty neurolepti-lääke saattaisi nostaa kipukynnystä. Se kuulosti hullulta, mutta en ollut enää valmis olemaan kipujeni vietävänä – tekisin mitä tahansa jotta kärsimys loppuisi.

Kun kerroin tästä ideasta terveyskeskuslääkärille, odotin ehkä ivallista hymyä tai epäuskoista katsetta, mutta sain sen sijaan reseptin maksimi-annokselle ilman sen suurempia kyselyitä. Tämä oli kuin komediallinen kohtaus, jossa yllättävä ratkaisu pelasti päivän, mutta samalla heräsi kysymys: miksi?

Jälkikäteen ajateltuna lääkäri teki minua kohtaan todella väärin. Ei minulla ollut ennestään mitään mielenterveydellisiä psykoosi-diagnooseja. Miksi hän määräsi vahvan psykoosilääkkeen kipujen hoitoon vain siksi että potilas oli “itse katsonut googlesta”? Koen sen edelleen vääräksi, mutta ymmärrän hänen voimattomuutensa tilanteessa, jossa valvova lääkäri oli kieltänyt kaikki kipulääkkeet.

Päätin siis syödä psykoosilääkettä kuin karkkia, ja sen nukuttava vaikutus oli niin voimakas, että käytännössä nukuin vuoden melkein pysyvästi. Tästä seurasi toinen komediaesitys: lihoin lähemmäs 40 kiloa, ja yhtäkkiä olin yllättävä näky läskeineni, joka sai silloisen kämppikseni naureskelemaan. Ehkä tämä oli luojan tapa saada minut näkemään huumoria tilanteessa.

Lopulta tämä surrealistinen matka luulosairaus-diagnoosista psykoosilääkkeen kautta painonnousuun on kuin tarina huonosta komediasta. Mutta ehkä tämä opetti minulle tärkeän asian: elämä voi olla hullunkurista, ja jälkikäteen tilanteelle naureskelu voi auttaa meitä selviämään vaikeuksista. Vaikka tilanteeni oli naurettava, se opetti minulle naurun voimasta ja sen tärkeydestä haastavissakin tilanteissa.

Lopuksi, voimme kääntää vaikeudet voitoksi hymyn kautta, ja muistaa, että elämässä on aina tilaa huumorille, oli tilanteesi kuinka absurdi tahansa.

Se miten vuoden jälkeen lääkitsin itseäni selviää tulevissa artikkeleissani. Pysy kuulolla!