Tiedätkö sen tunteen, kun sairausloma on loppumassa ja tekee jo mieli päästä takaisin sorvin ääreen?

No, minäpä tiedän, olen ollut yhtämittaisella sairauslomalla vuodesta 2013 lähtien. Aina välillä olen yrittänyt aloittaa uudelleen – viimeksi WOLT-partnerina, eli ruokakuskina. Kipuihin sekin taas päättyi, mutta yrittänyttä ei laiteta. Nyt Ilta-Sanomat hakee toimittajia, tietenkin laitoin hakemuksen sisään. Tuskin kuitenkaan pääsen, koska tulisi olla ihan oikeaakin kokemusta alalta, ja sitä minulla ei kyllä ole.

Vaikka tykkään kirjoittaa ja koostaa erilaisia aiheita kasaan, se ei kuitenkaan vielä tarkoita, että olisin siinä aiheessa hyvä. Katsotaan, miten käy, ja toivotaan parasta.

Sairausloma – tuo aika, jolloin moni meistä toivoo vain terveyden ja työn arkeen palaamista. Mutta entä kun sairausloma venyy pitkäksi ja vuodet vierivät sähkömopon kyydissä ja kipulääkkeiden pyörteissä? Elämä sairauslomalla voi olla haasteellista, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuden löytää uusia polkuja ja intohimoja.

Sairausloma ja uudet mahdollisuudet

Kun sairastuminen iskee, se voi muuttaa elämän täysin. Sairauslomalla vietetty aika voi olla fyysisesti ja henkisesti raskasta, mutta se voi myös avata oven uusiin mahdollisuuksiin. Itsensä uudelleen löytäminen ja omien vahvuuksien tunnistaminen voivat olla sairausloman odottamattomia lahjoja.

Minä päätin ottaa tämän haasteen vastaan. Vuonna 2013 sairastuin pysyvästi, ja seuraavat vuodet kuluivat kotona toipuessa. Työelämä oli kaukainen haave, mutta mieleni ei antanut periksi. Päätin, että kun aika koittaa, palaan työelämään voimakkaampana ja päättäväisempänä kuin koskaan.

WOLT-ruokakuskista toimittajaharjoittelijaksi?

Matkani takaisin sorvin ääreen alkoi, kun päätin kokeilla onneani WOLT-ruokakuskina. Tämä työ tuntui oikealta askeleelta kohti normaalia arkea, ja se antoi minulle mahdollisuuden liikkua ja tavata ihmisiä. Mutta kipuni eivät unohtaneet minua, ja niin myös tämä vaihe päättyi.

Mutta luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Nyt, melkein 9kk sen jälkeen, kun sairaus on paremmin hallinnassa kyypakkauksen hydrokortisonin väärinkäytön avulla, huomasin Ilta-Sanomien hakevan toimittajia. Vaikka minulla ei ole virallista kokemusta toimittajan työstä, päätin silti tarttua tilaisuuteen. Ehkä juuri nyt on aika kääntää sivua ja astua uudelle uralle.

Haaveista todellisuudeksi

Toimittajan ammatti on aina kiehtonut minua. Rakastan tarinoiden kertomista ja erilaisten aiheiden tutkimista. Vaikka olen kirjoittanut vain omaksi ilokseni ja omilla verkkosivuillani, tiedän, että minussa on potentiaalia oppia ja kehittyä ammattilaiseksi.

Haaveilu on tärkeää, mutta on myös tärkeää olla realistinen. Tiedän, että matka toimittajaksi voi olla pitkä ja vaativa, mutta olen valmis ottamaan sen haasteen vastaan. Elämä on liian lyhyt olla unelmoimatta ja tavoittelematta niitä unelmia.

Toivoa ja Sisua

Sairausloman aikana olen oppinut arvostamaan terveyttä enemmän kuin koskaan. Se on opettanut minulle myös sisua ja sitkeyttä. Vaikka olen joutunut kohtaamaan monia esteitä, olen oppinut, että tärkeintä on jatkaa eteenpäin ja pitää kiinni unelmistaan.

Niin, tiedän sen tunteen, kun sairausloma on loppumaisillaan ja tekee mieli päästä takaisin sorvin ääreen. Se tunne antaa voimaa ja motivoi eteenpäin. Ehkä minusta ei tule Ilta-Sanomien seuraava suuri toimittajatähti, mutta olen valmis kokeilemaan hakemalla työpaikkaa ja antamaan parhaani.

Loppusanat

Elämä on täynnä yllätyksiä ja mahdollisuuksia, ja vaikka polkumme voi olla mutkainen, se voi myös johtaa uusiin ja jännittäviin paikkoihin. Sairausloman jälkeen elämä voi näyttää erilaiselta, mutta se voi myös tarjota uusia mahdollisuuksia ja unelmien tavoittelua.

Joten, jos olet ollut samassa tilanteessa kuin minä, älä anna periksi. Ole rohkea, unelmoi suuria ja tartu mahdollisuuksiin. Kuka tietää, ehkä seuraavaksi kirjoitan sinulle artikkelin Ilta-Sanomissa. Toivotaan parasta ja pidetään peukut pystyssä!