Kerran aikanaan vuonna 2018 puolivälissä, kohtasi erään miehen jälleen mysteerinen sairaus. Kutsukaamme tätä miestä Juhoksi. Hän tunsi olonsa kurjaksi ja kipeäksi, mutta kukaan ei tiennyt, mistä vaiva johtui. Se oli kuin arvoitus, joka sai monet raapimaan päätään. Lopulta se luokiteltiin luulosairaudeksi, sillä oireiden taustalta ei löytynyt selkeää syytä.

Miehelle varattiin aika lääkärien opetusvastaanotolle, jossa lääketieteen opiskelijat harjoittelivat taitojaan. Tämä vierailu osoittautui kuitenkin kohtalokkaaksi komediaksi, jota mies ei ollut osannut odottaa. Kun hän astui vastaanotolle, hän tunsi heti olevansa kuin näyte-esine, joka oli asetettu näytteille tarkkailtavaksi ja pilkattavaksi.

Kun lääketieteen opiskelijat alkoivat esittää kysymyksiään ja tutkia miestä, he eivät voineet pidätellä ilkeää hymyään. Heidän kommenttinsa ja ivailunsa täyttivät huoneen, ja mies tunsi olonsa entistäkin epämiellyttävämmäksi. Hänethän oli jo aiemmin luokiteltu luulosairaaksi, ja tämä vierailu oli kuin jatkoa sille kaikelle pilkanteolle ja epäuskolle, jota hän oli jo aiemmin kohdannut.

Tilanne muuttui sietämättömäksi, kun mies poistui vastaanotolta ja väliovi sulkeutui takanaan. Koko sali, jossa opiskelijat olivat kokoontuneet, repesi nauramaan hysteerisesti. Nauru kaikui korvissa, kun mies astui ulos kahden oven välisestä “tuulikaapista”. Hän oli tuntenut itsensä kuin sirkuseläimeksi, jonka temppuihin yleisö nauroi sydämettömästi.

Kolmen kivuliaan ja valvotun yön jälkeen miehen mieli oli murtunut. Hän oli niin turhautunut ja loukkaantunut, että oli valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen pois tästä painajaisesta.

Hän ajatteli jopa lentävänsä korkean sairaalan ikkunasta kuin vapaa lintu, vain päästäkseen lopullisesti pois tästä nöyryytyksestä.

Tämä tarina muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on kohdella kaikkia potilaita ja ihmisiä kunnioittavasti ja empaattisesti.

Sairaus ei aina näy päällepäin, ja jokainen ansaitsee tulla kuulluksi ja autetuksi ilman pilkkaa ja ivailua.

Toivottavasti tulevaisuudessa voimme oppia arvostamaan toistemme taistelua ja tarjota tukea sen sijaan, että naureskelemme heidän kustannuksellaan.