Katastrofiajattelu: Kuinka muuttaa ajatus hyttysen ininästä supervallan pelotteluksi

Kuvittelepa tilanne: istut rauhallisesti ulkona nauttimassa aurinkoisesta päivästä, kun yhtäkkiä kuulet pienen, ärsyttävän hyttysen ininän korvassasi. Tavallisen ihmisen reaktio olisi yksinkertainen – he huitaisevat hyttysen pois ja jatkavat päiväänsä. Mutta sitten on näitä toisia, niitä jotka omistavat supervoiman nimeltä “katastrofiajattelu”.

Katastrofiajattelu on kyky muuttaa pienimmätkin arkiset tapahtumat elokuvamaiseksi draamaksi. Se on kuin mielikuvitus olisi saanut käsiinsä megafonin ja menee överiksi joka tilanteessa. Siitä, että juna myöhästyy viisi minuuttia, tuleekin maailmanloppu ja seuraava jääkausi yhdessä paketissa.

Nämä supervoiman omaavat yksilöt ovat mestareita näkemään pienenkin pilven hopeareunuksen sijaan koko ukkosrintaman vyöryvän kohti. Heidän mielessään jokainen pieni flunssan kaltainen oire on varma merkki harvinaisesta trooppisesta taudista, joka on levinnyt naapurustoon. Pienen pieni sadekuuro saa heidät kaivamaan esiin pelastusliivinsä – eihän sitä koskaan tiedä, milloin kadut muuttuvat isoiksi tyrskyäviksi meriksi.

Katastrofiajattelijat ovat kuin taidemaalareita, mutta heidän taideteoksensa ovat kaikki mahdollisia apokalypsin muunnelmia. He voivat kuvitella skenaarioita, joita normaali mieli ei tulisi edes ajatelleeksi, saati sitten huolehtineeksi. He ovat huippuosaajia kuvitteellisten ongelmien ratkaisemisessa – vaikka näitä ongelmia ei ikinä tapahtuisi.

Tietenkin, katastrofiajattelu voi olla myös huvittavaa. Kuvittele, että he saavat käsiinsä IKEA:n huonekalujen kokoamisohjeet – siinä missä tavallinen tallaaja näkee askel askeleelta etenevän projektin, katastrofiajattelija näkee lähinnä mahdollisuuden ydinräjähdykseen tai mustaan aukkoon imeytymiseen.

Loppujen lopuksi, katastrofiajattelu voi olla kuin värikäs maailma mielikuvituksen ylikierroksilla. Se voi saada aikaan naurua, päänpuistelua ja silmienpyörittelyä.

Ehkä me tarvitsemme näitä supervoiman omaavia yksilöitä muistuttamaan meitä siitä, ettei elämä ole aina niin vakavaa – vaikka kuinka se yksi hyttynen yrittäisi saada meidät uskomaan maailmanloppuun.