LUULOSAIRAUS.COM © tarina julkisen terveydenhuollon kulissien takaa

KIPU JOTA KOHDELLAAN LUULOSAIRAUTENA


6906  päivää invalidisoivia kipuja
996  päivää Astra Zeneca’n rokotteesta
859  päivää ensimmäisestä lähetteestä TYKS:iin
659  päivää toisesta lähetteestä TYKS:iin
340  päivää kyypakkauksen tabletteja
253  päivää kolmannesta lähetteestä TYKS:iin
160  päivää kivun päähoitovastuu itsellä
97  päivää neljännestä lähetteestä TYKS:iin

Satiirini on taiteen muoto ja tyylillinen keino, joka ottaa kiinni todellisuuden ja ihanteiden ristiriidoista sekä arvostelee julkisen terveydenhuollon epäkohtia. Teoksessani heijastuu kriittinen, pilkallinen ja provosoiva asenne, terävä ivallisuus.

Suunnitelmatalous ei toimi SOTE:ssa.

SOTE:n rahoitusta tulee lisätä!


#Somatisaatiohäiriö ja sen hoito

Somatisaatiohäiriö – se mystinen tila, jolle ei näytä löytyvän käsikirjaa. Käypä hoito -suositusta ei tälle ilmiölle ole annettu, eikä mikään selkeä ohje ole ohjaamassa lääkäreitä kohti ratkaisua. Mutta hei, ainakin mulla on vähän huumoria varastossa, kun tarkastelen tätä vakavaa aihetta!

Kuvittele tilanne: potilas astuu lääkärin vastaanotolle, ilmoittaen erilaisista ruumiillisista vaivoistaan. Lääkäri huokaisee hiljaa – somatisaatiohäiriö on jälleen saapunut vierailulle. Luottamuksellinen potilas-lääkärisuhde olisi hoidon kulmakivi, mutta käytännössä potilas joutuu kuin pingispallo-pallo pomppimaan lääkäriltä toiselle ja tutkimuksesta toiseen.

Kun lääkäri lisäksi vakuuttelee, ettei mitään ole havaittavissa, potilas saattaa ottaa sen haasteena. “Ei vikaa? No, lisääpä tutkimuksia sitten, kiitos!” Potilaan oireet eivät ole mielikuvituksen tuotetta, eikä hän rakenna omaa teatteriaan – hänellä on aitoja huolenaiheita.

Tärkein asia, jonka lääkärin tulisi ymmärtää, on se, että potilaan oireet ovat kuin auringonpaistetta kesäsateen jälkeen – todellisia ja väistämättömiä. Luottamusta ja ymmärrystä on rakennettava, jotta potilas tuntee olonsa arvostetuksi. Ehkäpä tämä voisi auttaa potilasta rentoutumaan ja antamaan tilaa paranemiselle. Kuka olisi uskonut?

Mutta miten hoitaa tätä harmaan alueen ilmiötä? Kuinka auttaa potilasta, joka näkee oireiden ja mielen yhteyden? No, voimme pyytää kognitiivista käyttäytymisterapiaa lavalle! Jos potilas oppii tajuamaan, että mieli voi tehdä temppujaan myös keholle, niin voila! Ehkäpä tämä auttaisi potilasta selättämään somatisaatiohäiriön.

Valitettavasti ei ole taikapilleriä tälle vaivalle. Ei voimakasta lääkeannostakaan, joka karkottaisi häiriön kuin satujen lohikäärmeen. Mutta oheissairauksien kuten masennuksen ja ahdistuneisuuden kanssa voidaan taistella SSRI-lääkkeiden voimalla.

Tuleeko potilas täysin terveeksi? No, somatisaatiohäiriön parantuminen on niin harvinaista kuin yksisarvisten näkeminen kaupungilla. Mutta ainakin matkalla voi heittää muutaman vitsin, jotta tunnelma pysyisi kepeänä – niin kepeänä kuin potilas toivottavasti jossain vaiheessa voi tuntea olonsa.

Tärkeintä on luoda hyvä potilas-lääkäri -suhde ja luottaa lääkäriin. Aurinkoisemmat päivät koittavat vielä ja kesääkin on jäljellä.